Aineisto-ohje

Tartu kynääsi ja anna mielesi vajota meren pohjalla odottavaan R’lyehin mahtavaan kaupunkiin, jossa kuollut Cthulhu odottaa uneksien. Sieltä ihmeiden ja loiston keskeltä löydät sanat, riimut ja hieroglyfit, joiden sointi saa tähdetkin suistumaan radoiltaan. Aika on koittanut ja Kuiskaus pimeässä -lehti on perustettu tallentamaan ja säilyttämään seuraaville sukupolville kaikki R’lyehin syvyyksistä kumpuavat transmissiot. Älä siis epäröi tarjota hengentuotteitasi meille.

Tekstien enimmäispituudet ja tehostuskeinot

Teksteillä ei ole varsinaista enimmäispituutta. Kirjoittajan kannattaa kuitenkin lukea aiempia Kuiskauksia ja katsoa niistä esimerkkejä. Valtavan pitkien tekstien julkaisuun Kuiskauksessa ei ymmärrettävästi ole mahdollisuutta.

Artikkeleissa, esseissä ja arvosteluissa tehokeinoina käytetään sekä lihavointia että kursivointia. Varsinaisessa tekstissä henkilön nimi lihavoidaan sen esiintyessä ensimmäisen kerran. Kirjojen, sarjakuvalehtien, elokuvien, maalausten ja pelien nimet kursivoidaan, kun taas novellien, artikkelien ja muiden lyhyempien tekstien nimet erotetaan lainausmerkeillä.

Lyhyet sitaatit lähdeaineistosta erotetaan lainausmerkeillä, kun taas pitkät sitaatit erotetaan kursivoimalla ja sisentämällä ne omaksi kappaleekseen. Termejä tai sanan ironista ulottuvuutta voidaan korostaa kaksinkertaisilla lainausmerkeillä (Tulipa tässä mieleen ”kauhuelokuva” nimeltä Ponterosa). Käsitteitä voidaan korostaa yksinkertaisilla lainausmerkeillä (Filosofi Kuopanpohja on selvästikin hieman hakoteillä ’kauhun’ kanssa). Niitä käytetään myös lainauksen sisällä. Käytä vain samaan suuntaan kaartuvia lainausmerkkejä.

Mikäli tarpeen, lähdeviitteisiin käytetään viitenumeroituja loppuviitteitä. Ilmoita loppuviitteessä kirjoittajan nimi, vuosiluku, teoksen nimi ja sivunumerot (Tepes, Vlad (1448) The Art of Impaling, 9–15). Artikkelin loppuun laaditaan lähdelista, jossa ilmoitetaan kirjoittajan nimi, vuosiluku, teoksen nimi ja julkaisija (Tšikatilo, Andrei (1977) How To Boil a Tit. Necrophiliac Press). Jos lähteenä käytetty teos on käännös, ilmoita lisäksi teoksen alkukielinen nimi ja kääntäjä.

Novellien, runojen ja muiden kaunokirjallisten tekstien suhteen lehti kunnioittaa kirjoittajien oikeutta omaan tyyliin, kunhan tämä säilyy ymmärrettävyyden rajoissa. Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että varsinkin aloittelevien kirjoittajien kannattaa pidättäytyä suomen kielen vakiintuneissa konventioissa siihen saakka, kunnes niistä poikkeaminen voi tapahtua harkitulla ja hallitulla tavalla. Novelleissa dialogi merkitään samaan suuntaan kaartuvilla lainausmerkeillä (”Uskotko sinä oikeasti tuollaiseen satuun?” Carnel kysyi).

Kirja-, sarjakuva-, elokuva- ja peliarvioiden kirjoittamisesta (esimerkkinä on käytetty kirja-arviota)

Hyvässä otsikossa on maagista vetovoimaa. Se haastaa lukemaan arvion. Mieti sitä siis tarkoin.

Arvioijan pääasiallisena tehtävänä on kertoa, mistä kirjassa on kysymys, mikä siinä on hyvää ja/tai huonoa ja perustella väitteensä. Lukija siis kaipaa vastauksia näihin salamyhkäisiin asioihin. Yleensä nämä pointit kerrotaan alkumaalailujen ja johdatteluiden jälkeen loppuyhteenvedossa, joka usein myös päättää arvion. Juonen suoraa referointia on kuitenkin syytä välttää.

Asiantuntijuus ja laaja-alaisuus aiheen käsittelyssä on aina hyväksi. Sitä moni lukija varmasti  myös odottaa kirjoittajilta näinkin erikoistuneessa lehdessä. Arvioijan on siis hyvä asettaa kirja oikeaan mittasuhteeseen kirjailijan aiemman tuotannon, genreen liittyvän muun kirjallisuuden, kertomaperinteen, salattujen totuuksien, historian, yhteiskunnan yms. osalta. Näin arvio ei jää irralliseksi tästä maailmasta, vaan asettuu kohdilleen meitä ympäröivässä kosmoksessa.

Antologia-arvion kyseessä ollessa koeta välttää liiallista luettelomaisuutta, joka on osittain väistämätöntä ja yritä ennemminkin yhdistellä tarinoita, asioita ja tekijöitä toisiinsa. Kaikista tarinoista ei ole välttämätöntä erikseen kirjoittaa, jos arvio pyrkii pysyttelemään yleisemmällä tasolla. Joitakin nostoja on kuitenkin suotavaa olla mukana, etenkin antologia-arvoissa.

Liian pitkiä ja lonkeroisia lauserakenteita on syytä välttää, vaikka ollaankin varsin tanakasti H. P. Lovecraftin, pitkien ja lonkeroisten lauserakenteiden asiamiehen asialla. 

Lisäksi mukaan on liitettävä kirjan lähdetiedot (toimittaja/toimittajat, kirjailija/kirjailijat, kustantaja, julkaisuvuosi, sivumäärä jne.) ja arvioijan nimi.

Oma ja tunnistettava kirjoitustyyli on suotava ja toivottava asia.

Aineiston lähettäminen lehteen

Asia- ja arviotekstiaineistot ja haastattelut pyydetään lähettämään toimituksen sähköpostiosoitteeseen: toimitus@lovecraftseura.net

Novellitekstit pyydetään lähettämään toimituksen sähköpostiosoitteeseen: novellit@lovecraftseura.net

Kaikki tekstit lähetetään toimitukselle seuraavanlaisina liitetiedostoina:

Tekstiaineisto:

• sähköpostin liitetiedostona .dox, .doc, .odt tai .rtf-muodossa.

Kuva-aineisto:

• kuvan laatu 300 dpi (painoresoluutio)
• kuviin tulee liittää kuvaaja/kuvan tekijän nimi
• kuviin tulee olla julkaisulupa

Aineiston vastaanottamisesta ilmoitetaan lähettäjälle 48 tunnin sisällä. Jos et ole saanut vastausta mainitussa ajassa, kannattaa ottaa toimitukseen uudelleen yhteyttä. Kaikki toimitukseen saapuvat kirjoitukset pyritään käsittelemään kohtuullisessa ajassa, ja jokaiselle aineistoa lähettäneelle henkilölle toimitetaan henkilökohtainen ilmoitus hänen aineistoaan koskevasta päätöksestä.

Erityishuomioita

H. P. Lovecraftin nimeä ei tarvitse lihavoida tekstissä, koska kirjailija oletetaan aina jo mainituksi. Koska Kuiskaus pimeässä on suomenkielinen, sen teksteissä suositaan suomenkielisiä ilmauksia ja suomen kielen periaatteita. Näin esimerkiksi Great Old Ones kääntyy Suuret muinaiset eikä Suuret Muinaiset ja Cthulhu Mythos on suomeksi Cthulhu-mytologia.

– Kuiskaus pimeässä -lehden toimitus